Sunday 27 May 2012

Evil is Back...

Ja niinhan se vuosien odotuksen jalkeen viimein tapahtui! Nimittain alakerran misantrooppi, Diablo, astui ylos helvetin syovereista vihaisempana kuin koskaan. Diablo -pelisarjan kolmas osa julkaistiin suuren yleison tietoisuuteen keskikesalla 2008. Ilmestyttyaan 15.5.2012, miljoonien ihmisten "elama" muuttui. Nyt ei puhuta ainoastaan peleista, vaan ilmioista. Varsinkin Etela-Koreassa.

Etela-Koreassa on maailman paras internet. Langaton yhteys on mahdollista lahes kaikkialla ja kiinteat yhteydet ovat huippunopeita. Tama nakyy myos PC-Bangien lukemattomassa runsaudessa. PC-Bangit ovat pelihuoneita, joissa on riveittain tehokkaita tietokoneita pelaamista varten. Ruuduilla viuhuvat mm. Diablo III, League of Legends, Starcraft 1&2, seka useita muita koukuttavia ajanvietteita. Bangista voi ostaa virvokkeita ja ruokaa paikan paalta, joten istuimelta ei valttamatta tarvitse nousta kuin hetkeksi!! Noin 80 sentilla tunnissa voi mieleistaan pelia hakata ja nauttia taydellisesta pelaamisen ilmapiirista.

Starcraft on Blizzard Entertainmentin reaaliaikainen strategiapeli. Etela-Koreassa Starcraft on yksi suosituimmista ajanvietteista. Lukuisat ihmiset kuluttavat suuren maaran tunteja tullakseen paremmaksi nappaimiston pieksajaksi.

Esimerkkina muutama Korealainen taituri

Starcraft on myos valtakunnallisesti televisioitua viihdetta. Parhaiden pelaajien otteluita ja kokonaisia turnauksia lahetetetaan eetteriin useita ja huippupelaajien ansiot voivat yltaa jopa sataantuhanteen dollariin vuodessa. Kaikkea sita voikaan ansaita tietokonepeleilla...jospa minakin yrit...

Ei Aleksi. Ala tee sita. Peliriippuvuus on koreassa jokseenkin omaa luokkaansa. Kyselin muutamilta korealaisilta ystaviltani aikovatko he pelata Diabloa. Vastaus hammensi, silla nama henkilot sanoivat pelkaavansa, etta tulevat riippuvaisiksi. Maassa, jossa ura ja koulumenestys ovat suuressa roolissa ihmisten elamassa, on vaikea olla valilla huomaamatta ihmisten rajoittuneisuutta ja toisaalta myos tietynlaista itsekuria, jota naista ihmisista loytyy.

Alkuperainen oletettu Diablo 3:n julkaisuajankohta sattui muuten suunnilleen samaan aikaan yliopistojen valintakokeiden tienoille. Useat korealaiset naiset olivat yllattaen innoissaan, kun heidan mahdollisuutensa saada opiskelupaikka nousi huomattavasti. Valitettavasti he joutuivat pettymaan, silla julkaisupaiva lykkaantyi edemmaksi vuoteen 2012. Nyt opiskelupaikka saattoi jaada haaveeksi ja lisaksi monet tytto/poikaystavat saivat vaistya taman pahuuden tielta.

Muistakaa mussukat kuitenkin, etta elamaa on myos ruudun ulkopuolella. Osta silloin talloin kumppanillesi kukkia, tai hyvaa ajanvietetta, jotta voit maksimoida peliaikasi, eika hanen tarvitse tuntea, ettet anna hanelle tarpeeksi huomiota. Paras tapa on kuitenkin kipaista lahimpaan viihdekauppaan ja paketoida hanellekin oma kopio Diablo 3:sta. Talla tavoin kummankaan ei tarvitse potea huonoa omatuntoa ja onnellinen perhe-elama on taattua! Tai sitten ei...

PS. Blogin paivittaminen on jaanyt turhan vahalle sattuneesta syysta...Evil is Back...

Tuesday 17 April 2012

Ruokamaa

Odotukseni Korean ruokatarjonnasta olivat huomattavasti suppeammat, kuin miten asia todellisuudessa on. Tämän valtion ruoka on nimittäin ehdotonta eliittiä. Ravintoloiden määrä yksin Suwonin kaduilla on häikäisevää. Pelkäastään asuntolamme tiloissa on kolmetoista (13) ravintolaa, jotka tarjoilevat Korealaisesta riisi-infernosta aina hamppareihin ja uppopaistettuun kanaan. Paikka on kulinaristin taivas, mutta silläkin on rajansa. Aikaa on enää vain parisen kuukautta.

Korealainen annos koostuu usein yhdestä pääruoasta, jonka kanssa tarjoillaan vaihteleva määrä erilaisia lisukkeita. Yleisimmin kimchiä, eli korealaista kohtuullisen tulista sauerkrautia...jaaaaaaaa! mausteliemessä lilluvia piparjuuren viipaleita, sekä eräänlaista pannaria, jonka täytteet vaihtelevat kalasta aina herne-maissi-paprikaan. Paras esimerkki on Tee-se-itse -grillaaminen. Tätä ruokaa tarjoilevat paikat ovat erityisesti perjantaisin täynnä innokkaita grillipihdit kädessä heiluvia lihan ystäviä. Periaatteessa pöytään tilataan RAAKAAA LIHAAA, jonka saa paistella itse mieleisekseen. Pöytään kannetaan lisäksi uskomaton määrä erilaisia lisukkeita. Tähän astinen ennätys on 14 erilaista pientä lautasta, joilta voi löytää puoliksi revityn marinoidun ravun, sekä lukuisia erilaisia salaatteja ja vihanneksia. Kimchiä unohtamatta.

Suosikkiannokseni tähän mennessä on  bibimbap, eli sekoitus riisiä, salaattia, vihanneksia, papuja, kuivattua merilevää, kananmunaa, piparjuurta, sekä yrmeätä chilitahnaa ja seesamöljy/soija -sekoitusta. Vaihtoehtoisesti sekaan voi heitää lihaa tai kalaa. Ruoka muusataan tunnistamattomaksi mössöksi ja nautitaan. Kyllä äiti, täällä ruokaa saa muusata. Ihan mahtavaa! Korealaisiin tapoihin kuuluu syödä hitaasti. Sopeutuminen voi viedä tovin.

Kolikon kääntöpuolelta löytyykin sitten muutamia erilaisia kulinaarihirvityksiä. Esimerkkinä ensimmäisenä päivänä "nautiskeltu" naudan luuydinsoppa. Makua ei ollut, mutta haju muistutti kesäistä hyvin muhinnutta navettaa. Amerikkalainen unelma, hampurilainen, on muutettu Itä-Länsi -sekasikiöksi, jonka välistä löytyy mitä kummallisimpia asioita.

Koirien ystävät voivat lopettaa tähän. On hassua huomata, että lähes kaikilla korealaisilla koiran omistajilla on kainalossaan minimaalinen muotivaatteisiin puettu, trimmattu ja varmasti äärimmilleen jalostettu lelu, joka haukkuu ja pissii. Uskomatonta. Näistä luonnonoikuista räpsitään kuvia enemmän kuin kaikista Korean nähtävyyksistä yhteensä. Mutta kysymys kuuluukin: Missä ovat kaikki isot karvaturrit? No mahassa tietenkin. Kohtuullisen suurella rahasummalla Pupen tai Mustin saa paistettuna pöytään lisukkeiden kera. Liha kuulemma parntaa mieskuntoa!

Ruotsalaiset vaihtariystäväni kertoivat kokemuksesta. Matkalla ravintolaan heitettiin juttua ja uhottiin, kuinka länkkäripojat menevät syömään koiraa. Määränpään lähestyessä jutut loppuivat ja lopulta itse pöydässä kireä tunnelma suorastaan huokui. Pojat lopettelivat annostaan ja pysyivät edelleen vaiti. Eräs pojista rikkoi hiljaisuuden ja kysyi tarjoilijalta koiran nimeä. Tähän ei löytynyt vastausta, mutta tuhma koira se kuulemma oli.

Hyvää ruokahalua!


Tuesday 27 March 2012

(Nimi Muutettu)

Kerron teille tarinan kahdesta veljeksestä, Seposta ja Topista (nimet muutettu). Veljekset olivat ylimpiä ystäviä. He leikkivät yhdessä, pelasivat pallopelejä, olivat samalla luokalla ja tykkäsivät kaikista samoista asioista. Poikien onnea varjosti kuitenkin kiusatuksi tuleminen. Heidät saatettiin jättää tylysti leikkien ulkopuolelle, ja toisaalta pakottaa mitä hurjimpiin jekkuihin vasten heidän tahtoaan.

Kerran kun poikia kiusattiin poikkeuksellisen julmasti, kaksi ylempiluokkalaista valtavaa urheilijapoikaa päättivät tulla hätiin. Nämä koulun kuninkaat todellakin auttoivat veljekset pälkähästä, mutta taustalla oli jättiläisten omat intressit.

Edellä mainitut kaksi urheilijanuorukaista olivat toistensa vihollisia. He liikkuivat enimmäkseen omissa jengeissään, joista toiset olivat yksilökeskeisiä, rikkaita, itsekkäitä ja omasta mielestään koko maailman moraalisia esikuvia. Toiset luottivat pelkästään oman jenginsä jäseniin, jakoivat kaiken karamelleista aina varastettuun tupakkaan. Kaikilla oli kaikkea yhtä paljon, ja jos joku halusi enemmän kuin muut, joutui hän ankaran mollauksen ja arvostelun kohteeksi.

Veljekset alkoivat viettää paljon aikaa jengeissä. Seppo todella piti siitä, että sai hallita täysin omaa elämäänsä, kun taas Topi siitä, että kaikki elivät harmonisessa solidaarisuudessa, jossa kateus oli kirosana.

Veljesten kinastelu yleistyi ja he tukeutuivat kaikessa yhä enemmän jengiläistensä apuun, mikä erkaannutti heitä entisestään. Kumpikin omaksui täysin jenginsä arvomaailman ja lopulta Topi sulki itsensä ulos kaikilta ulkopuolisilta vaikutteilta. Topi oli katkera siitä kuinka Seppo oli valinnut itselleen jengin, joka keskittyy vain yksilölliseen ahneuteen ja oman edun tavoitteluun. Seppo oli vihainen, koska Topi luotti uhkailuun ongelmien ratkaisussa. Topin koulunkäynti alkoi kärsiä. Hän sai ehtoja ja jäi useita kertoja luokalle. Seppo taas siirtyi suoraan yläasteelta yliopiston luentosaleihin opiskelemaan elektroniikkaa ja autoteollisuutta.

Valitettavasti kiusatuista tulee joskus kiusaajia. Näin tapahtui Topille, joka keskittyi koulun sijasta kuntosaliin ja steroideihin. Hän uhkaili toistuvasti heikompaa veljeään ja pahoinpiteli tämän muutamaan otteeseen. Veljekset ovat toistensa naapureita, mutta heidän suhteensa on yhä leimahduspisteessä.

Ei auta kuin toivoa, että kyseessä on nuoruuden vimmasta, kapinahengestä ja halusta olla erilainen. Toivottavasti veljekset vielä tajuavat, että aito ystävä löytyy aina vierestä.






Wednesday 14 March 2012

Hyvaa huomenta Dawson's Creek

Pahoittelen a:n ja o:n ylenpalttista kayttamista. Mutta, kolmisen viikkoa sitten lahdin matkaan Oulusta. Hieman hamillani, silla silloin vasta silloin aloin tajuta mita on tapahtumassa. Kaikki hyvat ystavani, perheeni ja luokkatoverini jaavat taakse ja tilalle tulee hyvin tuntematon ja vieras kulttuuri. Noin vuorokauden paasta lahdostani tulisin olemaan jossain aivan muualla.

Matka oli piinallisen pitka. Ensin taytyi matkustaa junalla Oulusta Helsinkiin, josta edelleen Tukholmaan, Pekingiin ja viimein Souliin. Soulista piti viela matkustaa noin tunnin verran linja-autolla kampukselle. Noin ilta yhdeksalta paikallista aikaa valtava kampuksen portti seisoi jykevasti oikealla puolellani. Hain avaimet huoneeseeni, jossa Etela-Amerikkalainen aksentti toivotti minut tervetulleksi. Olin siis tullut...kotiin? Kamppikseni Jason on Yhdysvalloista, mutta pitaa itseaan henkeen ja vereen Guatemalalaisena. Toinen herrasmies, Nelson, on lansimaalaistunut Angolalainen. Han muuten kuuluu UPA nimiseen jarjestoon, eli United Players of America. Nelson, kuten arvata saattaa, on Pelimies.

Tuntemukseni ensimmaisena iltana olivat melko sekavat. Halusin vaihdostani jotain taysin erilaista, mita ei Euroopasta ehka voisi saada. Sita sain. Lahes kukaan ei puhu englantia, ihmiset ovat hieman ujoja ja tuhannet ja taas tuhannet kirkkaat erilaiset neon-kyltit saivat kaamokseen tottuneen nuoren miehen sokeaksi. Eniten minut yllatti se, kuinka lansimaalaistunut Etela-Korea on. Tuntui kuin olisin astunut keskelle Amerikkalaista college-draamaa. On urheilijoita, jotka omistavat pelikentat ja kuntosalit, seka nortteja, jotka omistavat elamansa Starcraftille. Lahes kaikki oppilaat kayttavat takkia, jossa on valkoiset hihat ja eri varinen torso. Selkamyksessa lukee kaaressa Kyung Hee Univ, seka oma paa-aine. Ihmiset jumaloivat Baseballia, koripalloa ja haavipalloa.

Kulttuurishokki kasitteena oli ollut minulle taysin tuntematon. Kun olin saapunut perille, tunsin tuon perkeleen ottavan minusta rusentavaa kuristusotetta. Samana iltana lahdimme tyttoystavani kanssa selattamaan tuon otuksen ottamalla hieman omaa aikaa, seka yhdet oluet. Purimme kokemuksiamme ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta. Paallimmaisena keskustelusta jai mieleen fraasi: "Kylla tama tasta."

PS. Korealainen pop-musiikki on hyvin voimakkaasi esilla koko maassa, joten te ihmiset siella suomessa. Varautukaa siihen, etta takaisin tulee college-takkiin pukeutunut jaakaappipakastin, jolla on mustaksi varjatty, viikoittain hoidettu geelitukka. Onneksi multa lahtee hiukset paasta.