Tuesday 27 March 2012

(Nimi Muutettu)

Kerron teille tarinan kahdesta veljeksestä, Seposta ja Topista (nimet muutettu). Veljekset olivat ylimpiä ystäviä. He leikkivät yhdessä, pelasivat pallopelejä, olivat samalla luokalla ja tykkäsivät kaikista samoista asioista. Poikien onnea varjosti kuitenkin kiusatuksi tuleminen. Heidät saatettiin jättää tylysti leikkien ulkopuolelle, ja toisaalta pakottaa mitä hurjimpiin jekkuihin vasten heidän tahtoaan.

Kerran kun poikia kiusattiin poikkeuksellisen julmasti, kaksi ylempiluokkalaista valtavaa urheilijapoikaa päättivät tulla hätiin. Nämä koulun kuninkaat todellakin auttoivat veljekset pälkähästä, mutta taustalla oli jättiläisten omat intressit.

Edellä mainitut kaksi urheilijanuorukaista olivat toistensa vihollisia. He liikkuivat enimmäkseen omissa jengeissään, joista toiset olivat yksilökeskeisiä, rikkaita, itsekkäitä ja omasta mielestään koko maailman moraalisia esikuvia. Toiset luottivat pelkästään oman jenginsä jäseniin, jakoivat kaiken karamelleista aina varastettuun tupakkaan. Kaikilla oli kaikkea yhtä paljon, ja jos joku halusi enemmän kuin muut, joutui hän ankaran mollauksen ja arvostelun kohteeksi.

Veljekset alkoivat viettää paljon aikaa jengeissä. Seppo todella piti siitä, että sai hallita täysin omaa elämäänsä, kun taas Topi siitä, että kaikki elivät harmonisessa solidaarisuudessa, jossa kateus oli kirosana.

Veljesten kinastelu yleistyi ja he tukeutuivat kaikessa yhä enemmän jengiläistensä apuun, mikä erkaannutti heitä entisestään. Kumpikin omaksui täysin jenginsä arvomaailman ja lopulta Topi sulki itsensä ulos kaikilta ulkopuolisilta vaikutteilta. Topi oli katkera siitä kuinka Seppo oli valinnut itselleen jengin, joka keskittyy vain yksilölliseen ahneuteen ja oman edun tavoitteluun. Seppo oli vihainen, koska Topi luotti uhkailuun ongelmien ratkaisussa. Topin koulunkäynti alkoi kärsiä. Hän sai ehtoja ja jäi useita kertoja luokalle. Seppo taas siirtyi suoraan yläasteelta yliopiston luentosaleihin opiskelemaan elektroniikkaa ja autoteollisuutta.

Valitettavasti kiusatuista tulee joskus kiusaajia. Näin tapahtui Topille, joka keskittyi koulun sijasta kuntosaliin ja steroideihin. Hän uhkaili toistuvasti heikompaa veljeään ja pahoinpiteli tämän muutamaan otteeseen. Veljekset ovat toistensa naapureita, mutta heidän suhteensa on yhä leimahduspisteessä.

Ei auta kuin toivoa, että kyseessä on nuoruuden vimmasta, kapinahengestä ja halusta olla erilainen. Toivottavasti veljekset vielä tajuavat, että aito ystävä löytyy aina vierestä.






Wednesday 14 March 2012

Hyvaa huomenta Dawson's Creek

Pahoittelen a:n ja o:n ylenpalttista kayttamista. Mutta, kolmisen viikkoa sitten lahdin matkaan Oulusta. Hieman hamillani, silla silloin vasta silloin aloin tajuta mita on tapahtumassa. Kaikki hyvat ystavani, perheeni ja luokkatoverini jaavat taakse ja tilalle tulee hyvin tuntematon ja vieras kulttuuri. Noin vuorokauden paasta lahdostani tulisin olemaan jossain aivan muualla.

Matka oli piinallisen pitka. Ensin taytyi matkustaa junalla Oulusta Helsinkiin, josta edelleen Tukholmaan, Pekingiin ja viimein Souliin. Soulista piti viela matkustaa noin tunnin verran linja-autolla kampukselle. Noin ilta yhdeksalta paikallista aikaa valtava kampuksen portti seisoi jykevasti oikealla puolellani. Hain avaimet huoneeseeni, jossa Etela-Amerikkalainen aksentti toivotti minut tervetulleksi. Olin siis tullut...kotiin? Kamppikseni Jason on Yhdysvalloista, mutta pitaa itseaan henkeen ja vereen Guatemalalaisena. Toinen herrasmies, Nelson, on lansimaalaistunut Angolalainen. Han muuten kuuluu UPA nimiseen jarjestoon, eli United Players of America. Nelson, kuten arvata saattaa, on Pelimies.

Tuntemukseni ensimmaisena iltana olivat melko sekavat. Halusin vaihdostani jotain taysin erilaista, mita ei Euroopasta ehka voisi saada. Sita sain. Lahes kukaan ei puhu englantia, ihmiset ovat hieman ujoja ja tuhannet ja taas tuhannet kirkkaat erilaiset neon-kyltit saivat kaamokseen tottuneen nuoren miehen sokeaksi. Eniten minut yllatti se, kuinka lansimaalaistunut Etela-Korea on. Tuntui kuin olisin astunut keskelle Amerikkalaista college-draamaa. On urheilijoita, jotka omistavat pelikentat ja kuntosalit, seka nortteja, jotka omistavat elamansa Starcraftille. Lahes kaikki oppilaat kayttavat takkia, jossa on valkoiset hihat ja eri varinen torso. Selkamyksessa lukee kaaressa Kyung Hee Univ, seka oma paa-aine. Ihmiset jumaloivat Baseballia, koripalloa ja haavipalloa.

Kulttuurishokki kasitteena oli ollut minulle taysin tuntematon. Kun olin saapunut perille, tunsin tuon perkeleen ottavan minusta rusentavaa kuristusotetta. Samana iltana lahdimme tyttoystavani kanssa selattamaan tuon otuksen ottamalla hieman omaa aikaa, seka yhdet oluet. Purimme kokemuksiamme ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta. Paallimmaisena keskustelusta jai mieleen fraasi: "Kylla tama tasta."

PS. Korealainen pop-musiikki on hyvin voimakkaasi esilla koko maassa, joten te ihmiset siella suomessa. Varautukaa siihen, etta takaisin tulee college-takkiin pukeutunut jaakaappipakastin, jolla on mustaksi varjatty, viikoittain hoidettu geelitukka. Onneksi multa lahtee hiukset paasta.