Pahoittelen a:n ja o:n ylenpalttista kayttamista. Mutta, kolmisen viikkoa sitten lahdin matkaan Oulusta. Hieman hamillani, silla silloin vasta silloin aloin tajuta mita on tapahtumassa. Kaikki hyvat ystavani, perheeni ja luokkatoverini jaavat taakse ja tilalle tulee hyvin tuntematon ja vieras kulttuuri. Noin vuorokauden paasta lahdostani tulisin olemaan jossain aivan muualla.
Matka oli piinallisen pitka. Ensin taytyi matkustaa junalla Oulusta Helsinkiin, josta edelleen Tukholmaan, Pekingiin ja viimein Souliin. Soulista piti viela matkustaa noin tunnin verran linja-autolla kampukselle. Noin ilta yhdeksalta paikallista aikaa valtava kampuksen portti seisoi jykevasti oikealla puolellani. Hain avaimet huoneeseeni, jossa Etela-Amerikkalainen aksentti toivotti minut tervetulleksi. Olin siis tullut...kotiin? Kamppikseni Jason on Yhdysvalloista, mutta pitaa itseaan henkeen ja vereen Guatemalalaisena. Toinen herrasmies, Nelson, on lansimaalaistunut Angolalainen. Han muuten kuuluu UPA nimiseen jarjestoon, eli United Players of America. Nelson, kuten arvata saattaa, on Pelimies.
Tuntemukseni ensimmaisena iltana olivat melko sekavat. Halusin vaihdostani jotain taysin erilaista, mita ei Euroopasta ehka voisi saada. Sita sain. Lahes kukaan ei puhu englantia, ihmiset ovat hieman ujoja ja tuhannet ja taas tuhannet kirkkaat erilaiset neon-kyltit saivat kaamokseen tottuneen nuoren miehen sokeaksi. Eniten minut yllatti se, kuinka lansimaalaistunut Etela-Korea on. Tuntui kuin olisin astunut keskelle Amerikkalaista college-draamaa. On urheilijoita, jotka omistavat pelikentat ja kuntosalit, seka nortteja, jotka omistavat elamansa Starcraftille. Lahes kaikki oppilaat kayttavat takkia, jossa on valkoiset hihat ja eri varinen torso. Selkamyksessa lukee kaaressa Kyung Hee Univ, seka oma paa-aine. Ihmiset jumaloivat Baseballia, koripalloa ja haavipalloa.
Kulttuurishokki kasitteena oli ollut minulle taysin tuntematon. Kun olin saapunut perille, tunsin tuon perkeleen ottavan minusta rusentavaa kuristusotetta. Samana iltana lahdimme tyttoystavani kanssa selattamaan tuon otuksen ottamalla hieman omaa aikaa, seka yhdet oluet. Purimme kokemuksiamme ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta. Paallimmaisena keskustelusta jai mieleen fraasi: "Kylla tama tasta."
PS. Korealainen pop-musiikki on hyvin voimakkaasi esilla koko maassa, joten te ihmiset siella suomessa. Varautukaa siihen, etta takaisin tulee college-takkiin pukeutunut jaakaappipakastin, jolla on mustaksi varjatty, viikoittain hoidettu geelitukka. Onneksi multa lahtee hiukset paasta.
Mitä on tapahtumassa!
ReplyDelete-siinä sulle musiikkia niin et vajoa pelkkää k-poppiin.
Muista myös tärkiä fraasi: "Päivä kerrallaan".